Silmien avautuminen

Mikä on objektiivinen hyvä ja pahan standardi? Palataan vielä 1. Mooseksen kirjan 3. lukuun, jossa Lucifer sanoo: " juuri sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne todella avautuvat ja te tulette varmasti olemaan niin kuin Jumala*, niin että tiedätte hyvän ja pahan." (UMK).  Tämä on aika päsäyttävä kohta, Jehovan todistajat käyttävät kaikissa mahdollisissa paikoissa Jumalasta nimeä Jehova, mutta ei tässä. Tällainen kateellinen Jumala haluaa pantata ensimmäiseltä parilta oleellista tietoa ja estää heitä kehittymästä Jumalan tasoiseksi. Mitään selitystä Raamattu ei tähän tarjoa, mutta tiedon panttaaminen on epäilyttävää. 

Heprealaiskirjeen kirjoittaja on eri maata, (5:14, UMK): "Mutta vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille joiden havaintokyky*+ on käytössä valmentunut* erottamaan sekä oikean että väärän.+". Kirkkoraamattu ei tarjoa oleellisesti erilaista tietoa, "havaintokyvyllä" viitataan aisteihin. 

Raamatussa on siis kaksi ristiriitaista näkemystä hyvän ja pahan tietämisestä. ensin sitä ei olisi pitänyt tietää lainkaan ja nyt sitten sen tietäminen onkin hyvä juttu. 

Ensimmäisessä postauksessani sanoin olevani tietämätön hyvästä ja pahasta ja että tarinalla on Jehovan ja Luciferin puoli. Ehkä tässä on vielä kolmaskin henkiolento, tämä "Jumala", joka panttaa tietoa. Erilaisissa gnostilaissa teoksissa tälle on annettu nimityksiä "Jaldabaoth", "Saklas" ja "Samael", mutta se ei ole nyt oleellista tässä. Jotta asioilla olisi mieltä, pitää olla objektiivinen hyvyyden standardi. Jehovan todistajat ja muut fundamentalistiset liikkeet tuomitsevat erotettuja ja eronneita liikkeen standardeilla. Silloin ainoa hyvä tapa olla erotettu on sellainen, joka pyrkii liikkeeseen takaisin, joka ajattelee kuin Jehovan todistaja, käyttäytyy kuin Jehovan todistaja ja näkee vielä uniakin konventeista. Sellainen standardi on puolueellinen. Jehovan todistajat ovat ajalta ennen Jehovan todistajia poimineet esimerkkejä yksilöistä, jotka toimivat hyvin ja puolustivat totuutta, toisin sanoen, sopivat Jehovan todistajien standardiin. Samoin, Jehovan todistajat uskovat, että kentällä on lampaan kaltaisia ihmisiä, joista ei ole vielä tullut Jehovan todistajia. Jotkut ajattelevat, että jotkut ehkä selviävät lähestyvästä tuhosta oman mielenvikaisuutensa vuoksi. Tällainen olisin ehkä minä, koska selkeästi haluan hyvää ja oikeaa, mutta en kuitenkaan mukaudu Jehovan todistajien normeihin enkä sääntöihin. 

Ehkä olen sittenkin villilammas, sillä lampaat ovat niitä, jotka kuulevat paimenen äänen. Paimen auttaa karitsan pinteestä ja suojelee laumaa villipedoilta. Sitten kun karitsa on kasvanut isoksi, paimen keritsee tältä villat ja tekee lampaasta paistin. Paimenen hyvyydellä lammasta kohtaan on hintalappu. Joku päivä Jehovan todistaja tai muu fundamentalisti huomaa, ettei hyvyys ollutkaan pyyteetöntä. Onko se silloin hyvyyttä lainkaan. 

Matteus 5:" 43 "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' 44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, 45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. 46  Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin* tee niin? 47 Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? 48 Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." (KR-92)

Uuden Maailman käännös tässä kohtaa eroaa siinä, että korostaa teon jatkuvuutta. 

Tuossa on jännittävä ilmaus "τέλειος"

Opetuslapsilla oli kolme astetta: katekumeeni, pistos ja teleios. Tämä luennoitsija on Seppo Aalto. 

Jälleen oli viittaus "Taivaalliseen Isään" eikä Jehovaan. Jotta keskustelussa olisi jotain mieltä, minusta on kohtuullista olettaa, että rakastaminen on objektiivinen hyve.  jos nyt hetkeksi unohdetaan pahojen ihmisten rakastaminen, niin rakkauden on pakko perustua tietoon. Me tiedämme, että henkilö on totuuden asialla ja vilpitön ja hyveellinen. Jos ei ole objektiivista standardia totuudelle, niin ei voi olla rakkautta. Jos mikään ei ole totta, hyve on mahdottomuus. Jos hyve on mahdottomuus, meille jää vain hyveellisyyden esittäminen, taikausko, lojaalisuus klaanille, patriotismi. ( Stefan Molyneux: "On Truth, the Tyranny of Illusion". )

Jos ei ole objektiivista standardia totuudelle, et voi rakastaa. Jos et voi rakastaa, olet paha. 

Ennen syntiinlankeemusta ei ollut objektiivista standardia totuudelle. Se tuli mahdolliseksi vasta silloin, kun Lucifer, Aadam ja Eeva kapinoivat. Se tuli mahdolliseksi vasta silloin, kun heprealaiskirjeessä kirjoitettiin, että kypsä tietää hyvän ja pahan. 

Maailma, jonka Jumala loi, oli paha ja siinä rakkaus oli mahdotonta.

Jos ei ole, niin eikö Jahven pitäisi rakastaa vihollistaan Luciferia, edellä mainitun Raamatun lainauksen mukaan, sen sijaan, että etsii tämän tuhoa?