Mitä toivoa on kuolleilla?

Ateistien eräs lempipuuhista on puhua siitä, kuinka ei ole todisteita kuolemanjälkeisestä elämästä. Jehovan todistajilla on kanta siitä, että me voimme tavata kuolleet omaisemme jälleen paratiisimaassa. 

Mitäpä jos leikkisimme ajatuksella, että meillä olisi absoluuttinen varmuus siitä, että kuolleet elävät. Eikö silloin elämää ohjaisi täysin valmistautuminen kuolemaan? Anton Szandor La Veyn mukaan "elämä on suurta halujen vietäväksi antautuminen ja kuolema on suuri pidättäytyminen" ("Life is the great indulgence—death the great abstinence."). Kuolema piirtää rajat elämälle ja auttaa keskittymään siihen, mitä on käsillä. Elämä on kuin mehutiiviste, sillä on merkitystä pelkästään silloin, kun vettä on rajallinen määrä. Ajatus puutteesta onnen perustana on nykyisen talouskäsityksemme perusta, mutta sitä on myös kritisoitu. 

Koska tiedämme varmaksi vain tämän elämämme, niin se asettaa vastuun käyttää se oikein. Me kaikki taistelemme kelloa vastaan. Jos lähdin edellisessä postauksessa siitä, että rakkaus on hyvyyden objektiivinen standardi, niin eikö olisi järkevää käyttää aika mässäillen rakkaudella? 

Ensimmäinen suuri rakkaussuhteeni päättyi eroon ja toinen rakkaussuhteeni päättyi kuolemaan. 

Job 3:   

"20 Miksi hän antaa elämän valon
sille, jonka osa on kärsimys,
miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?
21 He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule,
he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.
22 Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat,
heidän suurin riemunsa on hauta." (KR-92)

Minun suurin riemun aiheeni on minun hautani. On ollut siitä lähtien, kun puolisoni kuoli. Sen jälkeen vielä sairastuin vakavasti, mutta valitettavasti en terminaalisti. 

Vaikka uskonkin iloiseen jälleennäkemiseen sen jälkeen, kun suurin ilon aiheeni, oma kuolemani, toteutuu, niin se ei poista menetyksestä johtuvaa tuskaa. Samanlainen tuska oli myös Jeesuksella, joka huolimattomalla luennalla taikoi Lasaruksen takaisin eloon, Johannes 11:1-37. Koska Lasarusta ei näy missään, on aika reilua olettaa hänen kuolleen uudestaan, mikä tekisi Jeesuksesta erityisen julmurin, koska Lasarus joutui kuolemaan kahdesti. 
Tarinassa ei tietenkään puhuta kuolemasta. Tuomaksella oli outo ja synkkä ajatus kuolemisesta Lasaruksen kanssa: "”Mennään mekin kuollaksemme hänen kanssaan.” Barbara Thieringin mukaan Betania oli Ain Feshka, eikä ollut lähelläkään Jerusalemia, vaan Qumranissa, joten koko tarina on vertauskuvallinen. ("Gnostilaisuuden kolmas vuosituhat", Johann Erle, ss. 117-118).

Elämää kuitenkin rytmittävät rakkaudella mässäilyt ja rakkaudesta luopuminen. 1. Korinttolaisille 15: 23 toteaa Jeesuksen, ei suinkaan Lasaruksen, olleen ensimmäinen kuolleista herännyt ja sitten jakeessa 32 "Jos kuolleita ei herätetä, niin ”syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme”"". Seuraaavassa kahdessa jakeessa varoitetaan liiallisesta juomisesta ja elämän pistämisestä risaiseksi huonossa seurassa. Kuten sanottu, ei ole sataprosenttista varmuutta siitä, että kuolleet ovat heränneet, joten pätee juuri se, että eletään kuin jokainen päivä olisi viimeinen. 

Luukas 12: ”Sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moniksi vuosiksi; rentoudu, syö, juo ja pidä hauskaa.”’+ 20  Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä järjetön, tänä yönä sinulta vaaditaan sielusi.*+Kuka sitten saa sen, minkä olet varastoinut?’+ 21  Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle.” (UMK)

Se, että eletään viimeistä päivää ei siis tarkoita satanistisia nautintoja, vaan henkistä tai hengellistä varustautumista. Jos rakkaus on tärkein hyve, niin tärkeintä on rakastaa niin kuin joka päivä olisi viimeinen. 

Marcus Aureliuksen sanomaksi väitetään lausetta: "Elä hyvä elämä. Jos on olemassa jumalia ja ne ovat oikeudenmukaisia, ne eivät välitä siitä, kuinka antaumuksellinen olet ollut, vaan toivottavat sinut tervetulleeksi elämistäsi ohjanneiden hyveittesi perusteella. Jos taas on olemassa jumalia, jotka ovat epäoikeudenmukaisia, et halua palvoa niitä kuitenkaan. Jos ei ole lainkaan jumalia, olet elänyt jalon elämän, joka säilyy rakkaittesi muistoissa sinun jälkeesi".