Mitä toivoa on kuolleilla?

Ateistien eräs lempipuuhista on puhua siitä, kuinka ei ole todisteita kuolemanjälkeisestä elämästä. Jehovan todistajilla on kanta siitä, että me voimme tavata kuolleet omaisemme jälleen paratiisimaassa. 

Mitäpä jos leikkisimme ajatuksella, että meillä olisi absoluuttinen varmuus siitä, että kuolleet elävät. Eikö silloin elämää ohjaisi täysin valmistautuminen kuolemaan? Anton Szandor La Veyn mukaan "elämä on suurta halujen vietäväksi antautuminen ja kuolema on suuri pidättäytyminen" ("Life is the great indulgence—death the great abstinence."). Kuolema piirtää rajat elämälle ja auttaa keskittymään siihen, mitä on käsillä. Elämä on kuin mehutiiviste, sillä on merkitystä pelkästään silloin, kun vettä on rajallinen määrä. Ajatus puutteesta onnen perustana on nykyisen talouskäsityksemme perusta, mutta sitä on myös kritisoitu. 

Koska tiedämme varmaksi vain tämän elämämme, niin se asettaa vastuun käyttää se oikein. Me kaikki taistelemme kelloa vastaan. Jos lähdin edellisessä postauksessa siitä, että rakkaus on hyvyyden objektiivinen standardi, niin eikö olisi järkevää käyttää aika mässäillen rakkaudella? 

Ensimmäinen suuri rakkaussuhteeni päättyi eroon ja toinen rakkaussuhteeni päättyi kuolemaan. 

Job 3:   

"20 Miksi hän antaa elämän valon
sille, jonka osa on kärsimys,
miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?
21 He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule,
he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.
22 Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat,
heidän suurin riemunsa on hauta." (KR-92)

Minun suurin riemun aiheeni on minun hautani. On ollut siitä lähtien, kun puolisoni kuoli. Sen jälkeen vielä sairastuin vakavasti, mutta valitettavasti en terminaalisti. 

Vaikka uskonkin iloiseen jälleennäkemiseen sen jälkeen, kun suurin ilon aiheeni, oma kuolemani, toteutuu, niin se ei poista menetyksestä johtuvaa tuskaa. Samanlainen tuska oli myös Jeesuksella, joka huolimattomalla luennalla taikoi Lasaruksen takaisin eloon, Johannes 11:1-37. Koska Lasarusta ei näy missään, on aika reilua olettaa hänen kuolleen uudestaan, mikä tekisi Jeesuksesta erityisen julmurin, koska Lasarus joutui kuolemaan kahdesti. 
Tarinassa ei tietenkään puhuta kuolemasta. Tuomaksella oli outo ja synkkä ajatus kuolemisesta Lasaruksen kanssa: "”Mennään mekin kuollaksemme hänen kanssaan.” Barbara Thieringin mukaan Betania oli Ain Feshka, eikä ollut lähelläkään Jerusalemia, vaan Qumranissa, joten koko tarina on vertauskuvallinen. ("Gnostilaisuuden kolmas vuosituhat", Johann Erle, ss. 117-118).

Elämää kuitenkin rytmittävät rakkaudella mässäilyt ja rakkaudesta luopuminen. 1. Korinttolaisille 15: 23 toteaa Jeesuksen, ei suinkaan Lasaruksen, olleen ensimmäinen kuolleista herännyt ja sitten jakeessa 32 "Jos kuolleita ei herätetä, niin ”syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme”"". Seuraaavassa kahdessa jakeessa varoitetaan liiallisesta juomisesta ja elämän pistämisestä risaiseksi huonossa seurassa. Kuten sanottu, ei ole sataprosenttista varmuutta siitä, että kuolleet ovat heränneet, joten pätee juuri se, että eletään kuin jokainen päivä olisi viimeinen. 

Luukas 12: ”Sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moniksi vuosiksi; rentoudu, syö, juo ja pidä hauskaa.”’+ 20  Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä järjetön, tänä yönä sinulta vaaditaan sielusi.*+Kuka sitten saa sen, minkä olet varastoinut?’+ 21  Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle.” (UMK)

Se, että eletään viimeistä päivää ei siis tarkoita satanistisia nautintoja, vaan henkistä tai hengellistä varustautumista. Jos rakkaus on tärkein hyve, niin tärkeintä on rakastaa niin kuin joka päivä olisi viimeinen. 

Marcus Aureliuksen sanomaksi väitetään lausetta: "Elä hyvä elämä. Jos on olemassa jumalia ja ne ovat oikeudenmukaisia, ne eivät välitä siitä, kuinka antaumuksellinen olet ollut, vaan toivottavat sinut tervetulleeksi elämistäsi ohjanneiden hyveittesi perusteella. Jos taas on olemassa jumalia, jotka ovat epäoikeudenmukaisia, et halua palvoa niitä kuitenkaan. Jos ei ole lainkaan jumalia, olet elänyt jalon elämän, joka säilyy rakkaittesi muistoissa sinun jälkeesi". 

Silmien avautuminen

Mikä on objektiivinen hyvä ja pahan standardi? Palataan vielä 1. Mooseksen kirjan 3. lukuun, jossa Lucifer sanoo: " juuri sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne todella avautuvat ja te tulette varmasti olemaan niin kuin Jumala*, niin että tiedätte hyvän ja pahan." (UMK).  Tämä on aika päsäyttävä kohta, Jehovan todistajat käyttävät kaikissa mahdollisissa paikoissa Jumalasta nimeä Jehova, mutta ei tässä. Tällainen kateellinen Jumala haluaa pantata ensimmäiseltä parilta oleellista tietoa ja estää heitä kehittymästä Jumalan tasoiseksi. Mitään selitystä Raamattu ei tähän tarjoa, mutta tiedon panttaaminen on epäilyttävää. 

Heprealaiskirjeen kirjoittaja on eri maata, (5:14, UMK): "Mutta vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille joiden havaintokyky*+ on käytössä valmentunut* erottamaan sekä oikean että väärän.+". Kirkkoraamattu ei tarjoa oleellisesti erilaista tietoa, "havaintokyvyllä" viitataan aisteihin. 

Raamatussa on siis kaksi ristiriitaista näkemystä hyvän ja pahan tietämisestä. ensin sitä ei olisi pitänyt tietää lainkaan ja nyt sitten sen tietäminen onkin hyvä juttu. 

Ensimmäisessä postauksessani sanoin olevani tietämätön hyvästä ja pahasta ja että tarinalla on Jehovan ja Luciferin puoli. Ehkä tässä on vielä kolmaskin henkiolento, tämä "Jumala", joka panttaa tietoa. Erilaisissa gnostilaissa teoksissa tälle on annettu nimityksiä "Jaldabaoth", "Saklas" ja "Samael", mutta se ei ole nyt oleellista tässä. Jotta asioilla olisi mieltä, pitää olla objektiivinen hyvyyden standardi. Jehovan todistajat ja muut fundamentalistiset liikkeet tuomitsevat erotettuja ja eronneita liikkeen standardeilla. Silloin ainoa hyvä tapa olla erotettu on sellainen, joka pyrkii liikkeeseen takaisin, joka ajattelee kuin Jehovan todistaja, käyttäytyy kuin Jehovan todistaja ja näkee vielä uniakin konventeista. Sellainen standardi on puolueellinen. Jehovan todistajat ovat ajalta ennen Jehovan todistajia poimineet esimerkkejä yksilöistä, jotka toimivat hyvin ja puolustivat totuutta, toisin sanoen, sopivat Jehovan todistajien standardiin. Samoin, Jehovan todistajat uskovat, että kentällä on lampaan kaltaisia ihmisiä, joista ei ole vielä tullut Jehovan todistajia. Jotkut ajattelevat, että jotkut ehkä selviävät lähestyvästä tuhosta oman mielenvikaisuutensa vuoksi. Tällainen olisin ehkä minä, koska selkeästi haluan hyvää ja oikeaa, mutta en kuitenkaan mukaudu Jehovan todistajien normeihin enkä sääntöihin. 

Ehkä olen sittenkin villilammas, sillä lampaat ovat niitä, jotka kuulevat paimenen äänen. Paimen auttaa karitsan pinteestä ja suojelee laumaa villipedoilta. Sitten kun karitsa on kasvanut isoksi, paimen keritsee tältä villat ja tekee lampaasta paistin. Paimenen hyvyydellä lammasta kohtaan on hintalappu. Joku päivä Jehovan todistaja tai muu fundamentalisti huomaa, ettei hyvyys ollutkaan pyyteetöntä. Onko se silloin hyvyyttä lainkaan. 

Matteus 5:" 43 "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' 44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, 45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. 46  Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin* tee niin? 47 Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? 48 Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." (KR-92)

Uuden Maailman käännös tässä kohtaa eroaa siinä, että korostaa teon jatkuvuutta. 

Tuossa on jännittävä ilmaus "τέλειος"

Opetuslapsilla oli kolme astetta: katekumeeni, pistos ja teleios. Tämä luennoitsija on Seppo Aalto. 

Jälleen oli viittaus "Taivaalliseen Isään" eikä Jehovaan. Jotta keskustelussa olisi jotain mieltä, minusta on kohtuullista olettaa, että rakastaminen on objektiivinen hyve.  jos nyt hetkeksi unohdetaan pahojen ihmisten rakastaminen, niin rakkauden on pakko perustua tietoon. Me tiedämme, että henkilö on totuuden asialla ja vilpitön ja hyveellinen. Jos ei ole objektiivista standardia totuudelle, niin ei voi olla rakkautta. Jos mikään ei ole totta, hyve on mahdottomuus. Jos hyve on mahdottomuus, meille jää vain hyveellisyyden esittäminen, taikausko, lojaalisuus klaanille, patriotismi. ( Stefan Molyneux: "On Truth, the Tyranny of Illusion". )

Jos ei ole objektiivista standardia totuudelle, et voi rakastaa. Jos et voi rakastaa, olet paha. 

Ennen syntiinlankeemusta ei ollut objektiivista standardia totuudelle. Se tuli mahdolliseksi vasta silloin, kun Lucifer, Aadam ja Eeva kapinoivat. Se tuli mahdolliseksi vasta silloin, kun heprealaiskirjeessä kirjoitettiin, että kypsä tietää hyvän ja pahan. 

Maailma, jonka Jumala loi, oli paha ja siinä rakkaus oli mahdotonta.

Jos ei ole, niin eikö Jahven pitäisi rakastaa vihollistaan Luciferia, edellä mainitun Raamatun lainauksen mukaan, sen sijaan, että etsii tämän tuhoa?

Miksi loin tämän blogin ja Jahven hyvyys

Idea syntyi kansalaisaloitteen Tahdon 2013 tullessa eduskuntaan, missä sitä vastusti 91 ilmeistä äärikristittyä ja yksi juutalainen, sekä eduskunnan ulkopuolella sekalainen joukko fundamentalisteja. Olen itse ollut fundamentalisti ja päässyt eroon fundamentalismista 17 vuotta sitten. 

Olen aivan erityisen paljon perehtynyt Jehovan todistajien ajatusmaailmaan ja esoteriikkaan ja katselen John Cedarsin nettivideoita. Minua ei juurikaan tässä vaiheessa kiinnosta kiistellä mistään erityisestä Jehovan todistajien keskeisestä opinkappaleesta, vaan kritiikkini kohdistuu Raamattuun ja miten sitä käytetään. Myönnän, että Jehovan todistajat ovat ymmärtäneet monet asiat joko oikein tai Raamatun mukaan. 

Ettei tämä ensimmäinen blogaus jäisi pelkäksi lätinäksi, esitän keskeisen kysymyksen: Mitä perusteita meillä on sille, että Jumala, Jahve on hyvä? Raamattu kertoo sen neljännessä jakeessaan: "Jumala näki, että valo on hyvä" (KR-92, UMK). Jahve on kuitenkin jäävi arvioimaan omia tekojaan. Olen kysynyt asiaa kärryjen kanssa liikkeellä olevilta Jehovan todistajilta ja he sanoivat, että jos minä esimerkiksi teen ruokaa, niin enkö minä itse tiedä, onko se hyvää vaiko ei. Ilman muuta. Mutta jos minä teen ruokaa useammalle henkilölle, niin silloin heidän mielipiteellään on väliä, eikä minun. "Kyllä se vain on hyvää ruokaa, te olette väärässä, koska minä olen hyvä kokki".    

Minun pitää siis vakuuttaa muut kokkaustaidostani. Jahve ei ollut kovin vakuuttunut, koska hän menetti Aadamin, Eevan ja Luciferin. Nyt on huomattava, että nämä kaksi olivat fiksumpia ihmisiä kuin kukaan meistä ja ehkä elivätkin pitempään ennen syntiinlankeemusta ja Lucifer oli erittäin älykäs enkeli. Syntiinlankeemus ei ollut mikään kevytmielinen erehdys, vaan harkittu teko. 

1. Mooseksen kirja 3: 1-7 (UMK)

Mutta käärme+ osoittautui varovaisimmaksi+ kaikista kedon villieläimistä, jotka Jehova Jumala oli tehnyt.+ Niinpä se alkoi sanoa naiselle:+ ”Onko tosiaan niin, että Jumala on sanonut: te ette saa syödä jokaisesta puutarhan puusta?”+ 2  Tähän nainen sanoi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden*hedelmää.+ 3  Mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa,+ Jumala on sanonut: ’Ette saa syödä siitä ettekä saa koskea siihen, ettette kuolisi.’”+ 4  Tähän käärme sanoi naiselle: ”Ette suinkaan kuole.*+ 5  Sillä Jumala tietää, että juuri sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne todella avautuvat ja te tulette varmasti olemaan niin kuin Jumala*, niin että tiedätte hyvän ja pahan.”+6  Nainen näki nyt, että puussa oli hyvää ravintoa ja että silmät kaipasivat sitä, niin, puu oli haluttava katsella.*+ Siksi hän otti sen hedelmää ja söi sitä. Jälkeenpäin hän antoi myös miehelleen*, kun tämä oli hänen kanssaan, ja hänkin söi sitä.+ 7  Silloin molempien silmät avautuivat

sama KR-92:ssa:

1 Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?" 2 Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. 3 Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'" 4 Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. 5 Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan." 6 Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.

7 Silloin heidän silmänsä avautuivat

Lopputuloksesta me tiedämme varmasti sen, 1) että nyt on olemassa riippumattomia tarkkailijoita, jotka voivat arvioida Jahven hyvyyttä tai pahuutta. Mutta kuinka luotettava tällainen arvio on? 2) Saatanan, eli vastustajan kiistakysymys, Jehovan todistajien entisen presidentin Rutherfordin keksintö siitä, voiko ihminen hallita itseään ja tätä maata menestyksellisesti riippumatta Jumalasta. 

Ennen kuin ihminen voi olla "Jehovan todistaja", niin hän on siis tämän kiistakysymyksen todistaja. Oikeussali kokoontuu, toisella puolella on Jahven kirjoitettu todistus, Raamattu ja hänen todistajansa, toisella puolella on Saatana, hänen maailmansa. 

Jahve uhoaa voitonvarmana: Johannes 12:31 (UMK) "Nyt on käynnissä tämän maailman tuominta; nyt tämän maailman hallitsija+ tullaan heittämään ulos." "Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta." (KR-92)

Lucifer tuskin kuitenkaan lähtisi tähän kiistakysymykseen ellei hänellä olisi jonkinlaisia mahdollisuuksia selvitä siitä. Jotta oikeudenkäynti vastaisi korkeimpia mahdollisia normeja, pyydän todistajia olemaan ilman mitään ennakkoasennetta. 

Kun minut pyydetään aitioon, haluan lykätä todistuksen antamista vedoten nuoreen ikääni. Sekä Lucifer että Jahve ovat minua ajattomasti vanhempia, samoin myös Aadam ja Eeva. Heihin verrattuna olen pelkkä pikkuvauva, mistään tietämätön. Jehovan todistajat tukevat vanhassa testamentissa olevaa käsitystä siitä, ettei ihminen ole elänyt ennen tulemistaan maan päälle, niin kuin esimerkiksi jälleensyntymisopetus opettaa. Jos tämä otetaan mittariksi, minulla on vain 45 vuotta ollut aikaa harkita ja siitäkin ensimmäiset vuodet käytin lähinnä värityskirjojen kanssa. En voi olla luotettava todistaja, sillä olen nähnyt "tapauksen" vain vilaukselta ja pintapuolisesti enkä tunne osapuolia, Luciferia enkä Jahvea.